top of page

Harrastaminen

Hoffi on monipuolinen harrastuskoira ja sen kanssa voidaan touhuta erilaisten lajien parissa. Kaikenlainen puuhastelu on hyvästä hoffin pääkopalle ja näin takaatkin tyytyväisen ja jopa rauhallisemman karvakorvan kotonasi. Tässä muutama harrastaja esittelee omia lajejaan omasta näkökulmasta..

JÄLJESTÄMINEN - iso ilo molemmille

 

Ei tarvitse todellakaan olla kilpailut tavoitteena kun harrastaa hoffinsa kanssa.

 

Jälki on oiva, yhteinen harrastus sinulle ja koirallesi. Jälkeä voi harrastaa metsissä ja pelloilla. Metsässä tehtynä jälki on jokamiehen oikeus (koira on kytkettynä), mutta jos peltoa ei ole omasta takaa, kannattaa isännältä kysyä, että haittaako jos lainaa peltoa jäljen harrastamiseen. Ja alkuun pärjää omassa pihassa!

 

Itse aloitan harrastuksen pennun kanssa heti kun se tulee kotiin. Saatan ensin tehdä niin kutsutun makkararuudun, mutta aika pian jo tallaan suoraa jälkeä nurmikolle. Alkuun jäljellä on nami joka askeleella minkä teen. Kävelen (tamppaan kärki edellä) kuitenkin normaalia lyhyempiä askelia. Sen paikan, mistä jälki alkaa, niin tallon kunnolla ja laitan siihen enemmän nameja. Siitä pentu saa jäljestä kunnon hajun ja lähteekin yleensä luontevasti sen jälkeen seuraamaan jälkeä.

 

Turhan lyhyttä jälkeä ei kannata tehdä, yleensä alku menee enemmän tai vähemmän häsläämiseen ja sitten vasta alkaa keskittyminen. Jo 5 kk:n ikäisellä pennulla tai aloittelevalla aikuisella, jos ahkerasti harjoittelee, voi tehdä jo aika pian helpostikin 200 metristä jälkeä.

Voit aloittaa jäljen harrastamisen minkä ikäisen hovawartin kanssa tahansa! Kivaa vaihtelua koirallekin.

 

HAKU

 

Edellisen hoffini kanssa aloitin hakuharrastuksen osaksi sen vuoksi että Nuppu oli kovin varautunut ja pelokas uusi ihmisiä kohtaan. Toki haku kiinnosti muutenkin.

 

Alku aloitettiin ns. makkararingillä jolloin joukko ihmisiä istui maassa ringissä. Koska Nuppu oli kovin varautunut, sitä ei kutsuttu vaan se sai mennä jokaista katsomaan kun itse halusi. Palkaksi se sai makupalan jokaiselta jota meni katsomaan. Pikkuhiljaa jokainen vuorotellen kutsui koiraa nimeltä ja aina sai palkaksi makupalan. Tällä vahvistettiin sitä että "maalimies" on todella ihana ihminen jonka luokse kannattaa mennä. Sitten rinkiä laajennettiin ja kun Nuppu meni ihmisten luokse iloisesti, aloitettiin varsinaiset hakuharjoitukset niin että maalimies meni metsään, näyttäytyi ja meni piiloon.

 

Tämän jälkeen lähetin koiran etsimään maalimiestä. Haku voidaan aloittaa myös toisellakin tavalla mutta Nupulle tämä oli paras vaihtoehto. Välillä otettiin pakolähtöjä (maalimies juoksee metsään ja koira lähetetään perään, jolloin saatiin hakuun vauhtia.

 

Näinpä hausta tulikin Nupulle todella mielekäs harrastus! Sitten mietittiin ilmaisua. Koska Nuppua ei saanut haukkumaan, vaihtoehtoilmaisuksi ja rullailmaisu. Rullailmaisussa koiran kaulapannassa on ohut rulla ja kun koira löytää maalimiehen, se ottaa rullan suuhunsa ja juoksee ohjaajan luokse. Ohjaaja kytkee koiran kiinni ja sitten juostaan yhdessä näytölle eli maalimiehen luokse.

 

Itselleni haku ja maalimiestyöskentely on todella mielekästä joten Nessan kanssa harrastamme sitä myös.

 

Hannele & Anni, Nessa ja Iita

TOKO

 

Tottelevaisuuskoulutuksen tarkoituksena on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa. Kokeissa testataan koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä koiran koulutuksen tasoa neljässä eri luokassa.

 

Tottelevainen ja iloinen koira on omistajansa hallinnassa yllättävissäkin tilanteissa. Kilpailuihin tähtäävä tottelevaisuuskoulutus aloitetaan usein jo pienenä pentuna ja ensimmäisenä pennulle opetetaan oikea kontakti ohjaajaan. Tämä ei tarkoita sitä, että vanhemman koiran kanssa ei voisi tai kannattaisi aloittaa TOKO-harrastusta.

 

Itsekin treenailin aluksi Cherin kanssa ihan vaan omaksi iloksi erilaisia tottelevaisuusliikkeitä kunnes mielessä kävi ajatus, että olisi kiva jossain vaiheessa päästä myös tottelevaisuuskokeisiin. Näin aloimme treenailemaan ihan vaan alokasluokan liikkeitä ja siittä se kärpänen sitten puraisi.

 

Mielestäni kaiken A ja O on opettaa koiralle hyvä kontakti ohjaajaan, mikä tulisi sitten liittää jokaiseen liikkeeseen. Tätä on hyvä harjoitella jo pentuna, ja monesti sitä tuleekin harjoiteltua ihan jo ruokakupin kanssa. Koira katsoo omistajaa silmiin ennen kuin ruokaa saa syödä/ennen kuin ruokakuppia laitetaan koiran eteen. Tästä on pikkuhiljaa helppo lähteä ottamaan erilaisia harjoituksia ruokakupin kanssa. Jatkossa myös kentällä pystyt hyväksikäyttämään ruokakupin voimaa :)

 

Myös leikkimisestä saa paljon apua koiran kouluttamiseen. Monipuolinen ja oikea-aikainen palkkaaminen ovat erittäin tärkeitä asioita koirankoulutuksessa. Näin koiralle saat intoa tekemiseen ja pystyt pikkuhiljaa edetä asioissa eteenpäin. Muista kuitenkin välillä myös helpottaa liikkeitä ja jos on jotain ongelmia jonkin liikkeen kanssa, niin kannattaa yleensä ns pilppoa liike pieniin osiin ja opettaa vaikka koko liike uudelleen. Näin pääset paljon helpommalla monesti ja koirankin varmuus samalla kasvaa.

 

Perusliikkeet (istu, maahan, seiso ja seuraaminen) kannatta opettaa huolellisesti ja olla niissä mahdollisimman tarkka. Silloin niitä ei tarvitse niin paljoa hioa myöhemmässä vaiheessa, sillä vaativimmatkin liikkeet rakennetaan perusliikkeistä.

 

Tokon tulisi mielestäni olla koiran kanssa hauskaa ajanvietettä eli ei mennä ns veren maku suussa. Siittä on hyötyä ihan arkielämässäkin kun koira on hallinnassa.

 

On vain itsestäsi kiinni kuinka hauskaa TOKO voi koirasi kanssa olla :) Itse pyrin treenaamaan aina vähän kerrallaan ja lopettamaan treenit onnistumiseen, jonka jälkeen koiran kanssa leikitään autolle asti. Nyt vaan treeni-intoa kaikille ja koirien kanssa touhuamaan!

 

Jenni & Cheri, Iivu ja Caro

MEJÄ (VERIJÄLKI)

 

Verijäljen tarkoitus on haavoittuneen riistaeläimen etsintä. Mejäkokeissa myös testataan koiran laukauksensietokyky ennen jäljen ajoa. Tämä sen vuoksi että oikeassa mejätilanteessa haavoittunut riistaeläin on yleensä siinä kunnossa että metsästäjän on se ammuttava. Tämän vuoksi koira ei saisi olla paukkuarka.

 

Oma mejäharrastukseni lähti siitä kun eksyin kaverini rhodesiankoiran mejätreenehin. Jouduin jäljenvetäjäksi ja matkanpituuden laskijaksi ja vaikka sillä kertaa eksyttiinkin metsään, niin siitä se ajatus sitten lähti.

 

Tuolloin mejän kilpailuoikeudet olivat vain määrätyillä roduilla eikä hoffi kuulunut siihen, nykyään mejän kilpailuoikeudet ovat kaikilla roduilla. Mutta koska harrastus kiinnosti, aloitin sitä edellisen hoffini kanssa harrastaa. Niinpä sitten hankin veripullon, pesusienen, n. 2,5 metriä pitkän narun, muovipussin ja jälkimerkit ja lähdin vetämään jälkeä.

 

Ensin tehdään ns. makaus eli maahan potkitaan oletettu eläimen makuupaikka. Tähän myös ripotellaan verta ja samalla veretetään pesusieni (sieni on hyvä kastella vedellä etukäteen). Sen jälkeen lähdin vetämään veristä sientä perässäni ja samalla laitoin merkkejä puihin. Monet merkkaavat ensin matkan ja vasta sen jälkeen vetävät jäljen mutta minä laiskana tein molemmat samalla kertaa. Loppuun tein jälleen makauksen johon tiputin pullosta verta. Loppuun olisi hyvä laittaa hirvieläimen sorkka tai muuta riistaan liittyvää mutta minulla oli sinne laittaa vain namipurkki.

 

Seuraavana päivänä sitten Nuppu jäljen alkuun. Kovasti tuo verenhaju pelotti alkuun mutta rohkeana koirana pelko väistyi uteliaisuuden tieltä ja hienosti mentiin loppuun asti. PIkkuhiljaa matkaa pidennettiin ja lisättiin myös kulmia sekä katkoja. Tästä tulikin Nupulle myös lempipuuhaa. Harrastan mejää myös stabyhounini kanssa ja tavoitteena on saada siitä myös Nessalle mieluisa harrastus.

 

Hannele & Anni,  Nessa ja Iita

VEPE - vesipelastus

 

Vepe on mainiosti hovawartille soveltuva harrastusmuoto. Innokkaimmat vepen harrastajat aloittelevat keväisin heti jäidenlähdön jälkeen ja harrastuskausi jatkuu aina syyskuulle saakka.

 

Harrastuksen aloittamisen perusedellytyksinä voisi pitää sitä, että hoffin tottelevaisuuskoulutus on hyvällä mallilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koiran kanssa voisi mennä jo muutaman kuukauden ikäisenä tutustumaan rantaan kumiveneeseen ja tuleviin rannassa oleviin ihmisiin esimerkiksi makkararingin merkeissä.Koiran avoimuus helpottaa, muttei ole este lajin harrastamiselle. Kuivalla maalla on hyvä opetella etukäteen damin ja köydenpätkän tuonti- ja vientiliike.

 

Ei kannata edetä liian pitkin harppauksin, jottei tulisi takapakkia. Missään tapauksessa en hyppäyttelisi koiraani ihan mistä tahansa veneestä, esimerkiksi puuveneestä. Suosittelenkin, että hoffin annetaan tutustua kuivalla maalla kumiveneeseen ja sinne menoon ja siellä olemiseen. Sitten mennään vesille ja hoffin annetaan tutustua vesielementtiin veneestä käsin ilman, että tehtäisiin muuta kuin keinuttaisiin aalloilla. Makupalat eivät todellakaan ole kiellettyjä!

 

Alokasluokassa koirat hyppäävät veneestä ja uivat rantaan, vievät esineen uimalla veneelle, hakevat veneen köydestä vetäen rantaan sekä hakevat ja vetävät veneestä pudonneen ihmisen rantaan. On hyvä miettiä etukäteen, mitä käskysanoja tulet käyttämään eri liikkeiden yhteydessä.

 

Hovawartit joutuvat, mikäli haluavat kilpailla vepessä, suorittamaan hyväksytysti SOVEn eli soveltuvuuskokeen. Soven läpäisyn edellytykset ovat samat kuin alokasluokan liikkeet. Kaksi kertaa saa käydä yrittämässä soven läpäisemistä. Koira voi kunnostautua vepessä ja saavuttaa valion arvon.

Olen harrastanut Vinnien kanssa vepeä vuodesta -99 lähtien aina viime vuoteen saakka. Säde-tytön kanssa olemme pelastaneet hukkuvia kuusi kesää. Ja nyt vielä olisi tarkoitus että Romeo (du) oppisi uimaan, jotta sekin pääsisi uppoutumaan lajin saloihin.

 

Hoffit pitävät vedestä ja ovat innokkaita uimaan. Mikäli vepe kiinnostaa, kannattaa hyvissä ajoin kevättalvella selvittää, mistä löytyisi seura, jossa harrastetaan vepeä, ja mistä mahdollisesti löytyisi harrastuspaikka. Myöhemmin kesällä kannattaa kysellä, onko paikkoja vapautunut, että voisi tutustua lajiin, koska monesti alkukesästä tulijoita on runsaasti, mutta kesän edetessä joidenkin koirakoiden aktiivisuus hiipuu.

 

Vinnie piti nuorempana vedessä pulikoimisesta ja vepen ohella harrastimme kilpaa uimista. Uin parin, kolmenkymmenen metrin päähän rannasta tai laiturista Vinnien seuratessa minua. Sitten pyysin "sivulle" ja annoin "kilpaa" -komennon, jonka jälkeen uimme kilpaa ritirinnan, kunnes tullessamme laiturin läheisyyteen vapautin Vinnien, joka sitten nousi vedestä.

 

Lämpimiä vesiä odotellessa.

 

Kari ja Romeo
 

 

 

bottom of page